|
|
Jacques DELILLE (1738-1813)
kahvi
Hän on likööri, kalleimmalle runoilijalle,
Mitä puuttui Virgilista ja kuka Voltaire ihaili;
Se on sinä, jumalallinen kahvi, jonka laji on
Muuttamatta päätä, sydämen kukkii.
Myös silloin, kun maku on ikääntynyt,
Jälleen kerran nautin juomastani.
Mitä haluan valmistaa arvokasta nektaria!
Kukaan ei turnaa tätä herkullista hoitoa kotona.
Liesi, joka polttaa minua yksin kääntämällä siemeniä
Värisi kulta tekee eebenpunasta menestyksen;
Minä yksin vastaan pähkinää, joka kättelee rautaa,
Kun murskaa se, huutan katkeraa hedelmääsi,
Parfyymisi viehätti, se on minä yksin aalloissa
Infusoi kotiisi hedelmällistä pölyäsi;
Kuka puolestaan rauhoittuu, jännittää liemesi,
Tarkkaile varovasti valon pyörteitä.
Lopuksi viinaasi levisi hitaasti,
Tupakan maljakossa liete varastoidaan;
Kuppi, nektari, amerikkalainen hunaja,
Että ruokojen mehu ilmaisi Afrikan,
Kaikki on valmis: Japanista emali vastaanottaa aallot,
Ja sinä yksin yhdistät molempien maailmojen kunnianosoitukset.
Tulkaa, jumalallinen nektari, tule, innosta minua.
Haluan vain aavikon, minun Antigoneni ja sinä.
Tuskin tunsin tuoksuvaa höyryäsi,
Yhtäkkiä ilmasto läpäisee lämpöä
Herää kaikki aistini; ilman ongelmia, ilman kaaosta,
Minun ajatukseni ovat enemmän.
Minun ideani oli surullinen, kuivaa, harvinaista;
Hän nauraa, hän tulee ulos pukeutuneena,
Ja luulen, nero herää,
Juo jokaisessa pisarassa auringon säde.
|
